Pähkinäsaaren rauhan mystinen raja
Pähkinäsaaren rauhan raja oli silmänräpäys muinaisen Ruotsin ja Novgorodin historiassa, eikä sillä ollut juuri mitään väestöpohjaista vaikutusta Perämeren rantojen asutukseen armon vuonna 1323. Tuona aikana Novgorod ja Ruotsi vasta havittelivat pohjoisia alueita veropohjansa laajentamiseksi. Se tiedettiin, että alueet olivat luonnonvaroiltaan runsaat kalaisine jokineen ja hyvine riistamaineen, olivathan varsinaissuomalaiset, satakuntalaiset, hämäläiset ja Vienan karjalaiset osavuotisesti hyödyntäneet aluetta jo ammoisista ajoista. Lisäksi Perämeri tarjosi Vienan karjalaisille kauppiaille merireitin "Ruotsin merelle". Kannaksen karjalaiset pääsivät Itämeren kauppapaikoille helpoiten Suomenlahtea kulkien.
Tämä silmänräpäys kahden pohjoisen valtiollisen ja uskonnollisen valtapiirin kesken saa suomalaisessa historiantutkimuksessa valtavat mittasuhteet itse asian historialliseen merkitykseen suhteutettuna. Uutta puolivillaista tutkimusta tehdään jatkuvasti, joten on uskottava asialla olevan joillekin isokin merkitys. En vain tiedä mikä se olisi.
Todisteita rajan sijainnin puolesta ja vastaan esitetään usein heikoin perustein. Tähän epämääräisten tutkimusten joukkoon liittyy nyt Virittäjä-lehden artikkeli, jossa sekä kielitieteen että väestögenetiikan keinoin yritetään todistaa rajan kulkeneen Pyhäjolella. Oleellista ei ole oliko raja Pyhäjoella, vaan asian tieteellinen näyttö. Kirjoittajien kannalta valitettavasti molemmat todisteet ovat suurimmassa määrin anakronistisia. Tiedämme 1400-luvun verotusluetteloista (savuluettelot), että alue Oulun tienoilla, siis 80km Pyhäjoelta pohjoiseen oli asumatonta. "Savuja" on mainittu Rannassa, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Salo, kunnes sekaannuksen välttämiseksi nimi muutettiin muotoon Saloinen (nykyisin Pyhäjoen, Saloisten, Raahen alue) ja seuraavaksi savuja on mainittu pohjoisessa vasta Iin alueella. Toisin sanoen koko alue näiden kahden paikan välillä oli asumatonta erämaata, josta myöhemmin kyllä taisteltiin idän ja lännen kesken. Vielä vähemmän alueella oli pysyvää asutusta 100-150 vuotta aiemmin. Mistä sitten itämurteet ja geenit ilmestyivät Pyhäjoen pohjoispuoleiselle alueelle? Vastaus on yksinkertainen ja luettavissa Kustaa Vaasan hallintokauden veroluetteloista ja myöhemmistä kirkonkirjoista. Uusi väestö syntyi savolaisekspansion jälkipuolella, pääosin 1600-luvun alusta, noin 300 vuotta Pähkinäsaaren rauhan solmimisen jälkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti