Mynämäen rahalöytö

 Mynämäen pellosta nostettiin vastikään pieni Harald Sinihampaan aikainen (Harald Bluetooth) rahalöytö.  Jutussa mainitaan aiemmin löydetyn vain kaksi Haraldin aikaista rahaa.  Yleensäkin rautakautisia rahalöytöjä on Suomesta löytynyt hyvin vähän, mikä on poikkeuksellusta verrattuna löydettyjen rautakautisten aseiden määrään.  Esimerkiksi miekkoja löytyy Suomesta kolmanneksi eniten maailmassa, heti Norjan ja Ruotsin jälkeen.  Yksi selitys muiden maiden vähäisille miekkalöydöille (esim. Englanti ja Saksa) on ehkä hautaryöstöjen vähäisyys pohjoismaissa.  Mutta ehkä vanha hopea kelpasi paremmin myöhemmille valloittajille ja Suomen rahalöydöt rajoittuvat enemmän kätköihin ja hävinneisiin rahoihin.  Siihen viittaa mm. se, että Suomesta on kuitenkin löydetty isompi määrä hopearahojen punnitukseen käytettyjä vastapainoja. 

https://yle.fi/uutiset/3-12503447

Itämeren suomen ja kääntöjalkasolkien yhteys

 Mielenkiitoinen tuore artikkeli tutkijoilta.  Tekstissä näytetään mielekkäällä tavalla miten eri tieteenalojen, tässä kielitieteen ja arkeologian, tutkimukset voivat tukea toisiaan.  Idea on ottaa tarkasteluun riittävän suppea otanta havaintoja tavoitteena löytää vahvoja yhteyksiä toisistaan riippumattomien havaintojen kesken.  Vaarana on, että havaitu ajallinen ja paikallinen yhteys saa liiankin yleisluonteisen selityksen, koska suuri määrä poikkeavia havaintoja jää vaille huomiota.  Ts.  tarkasteltavien alueiden kesken voi kuitenkin olla merkittäviä eroja ja suppea otanta ei kykene selittämään koko aikakauden kielellisiä ja kulttuurisia piirteitä. Lähestymiskulma on oikea, mutta edellyttää aineiston kattavuuden huomioimista.

Link

Pähkinäsaaren rauhan mystinen raja

 Pähkinäsaaren rauhan raja oli silmänräpäys muinaisen Ruotsin ja Novgorodin historiassa, eikä sillä ollut juuri mitään väestöpohjaista vaikutusta Perämeren rantojen asutukseen armon vuonna 1323.  Tuona aikana Novgorod ja Ruotsi vasta havittelivat pohjoisia alueita veropohjansa laajentamiseksi.  Se tiedettiin, että alueet olivat luonnonvaroiltaan runsaat kalaisine jokineen ja hyvine riistamaineen, olivathan varsinaissuomalaiset, satakuntalaiset, hämäläiset ja Vienan karjalaiset osavuotisesti hyödyntäneet aluetta jo ammoisista ajoista.  Lisäksi Perämeri tarjosi Vienan karjalaisille kauppiaille merireitin "Ruotsin merelle". Kannaksen karjalaiset pääsivät Itämeren kauppapaikoille helpoiten Suomenlahtea kulkien.

Tämä silmänräpäys kahden pohjoisen valtiollisen ja uskonnollisen valtapiirin kesken saa suomalaisessa historiantutkimuksessa valtavat mittasuhteet itse asian historialliseen merkitykseen suhteutettuna.  Uutta puolivillaista tutkimusta tehdään jatkuvasti, joten on uskottava asialla olevan joillekin isokin merkitys.  En vain tiedä mikä se olisi.   

Todisteita rajan sijainnin puolesta ja vastaan esitetään usein heikoin perustein.  Tähän epämääräisten tutkimusten joukkoon liittyy nyt Virittäjä-lehden artikkeli, jossa sekä kielitieteen että väestögenetiikan keinoin yritetään todistaa rajan kulkeneen Pyhäjolella.  Oleellista ei ole oliko raja Pyhäjoella, vaan asian tieteellinen näyttö.  Kirjoittajien kannalta valitettavasti molemmat todisteet ovat suurimmassa määrin anakronistisia.  Tiedämme 1400-luvun verotusluetteloista (savuluettelot), että alue Oulun tienoilla, siis 80km Pyhäjoelta pohjoiseen oli asumatonta.  "Savuja" on mainittu Rannassa, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Salo, kunnes sekaannuksen välttämiseksi  nimi muutettiin muotoon Saloinen (nykyisin Pyhäjoen, Saloisten, Raahen alue) ja seuraavaksi savuja on mainittu pohjoisessa vasta Iin alueella.  Toisin sanoen koko alue näiden kahden paikan välillä oli asumatonta erämaata, josta myöhemmin kyllä taisteltiin idän ja lännen kesken.  Vielä vähemmän alueella oli pysyvää asutusta 100-150 vuotta aiemmin.  Mistä sitten itämurteet ja geenit ilmestyivät Pyhäjoen pohjoispuoleiselle alueelle?  Vastaus on yksinkertainen ja luettavissa Kustaa Vaasan hallintokauden veroluetteloista ja myöhemmistä kirkonkirjoista.  Uusi väestö syntyi savolaisekspansion jälkipuolella, pääosin 1600-luvun alusta, noin 300 vuotta Pähkinäsaaren rauhan solmimisen jälkeen.

https://journal.fi/virittaja/article/view/80062